Rautatie

Täällä taas!
Maijun uuden blogin  innoittamana päätin itsekin kehitellä päivityksentyyppistä väliaikakatsausta tänne blogiin, vaikka sitten valokuvien muodossa jos ei muuten. Elämäni on viime aikoina keskittynyt aika pitkälti teatteriin. Esikoisohjaukseni Alueella Tallentava Kameravalvonta sai ensi-iltansa viime viikolla ihanan työryhmän toteuttamana, ja viimeisen näytöksen jälkeen ajattelin kirjoittaa ajatuksiani kyseisestä prosessista.

Si'il y a toujours quelqun qui veut lire ce blog, j'ai décidé d'écrire quelque chose et dire que je suis toujours vivante :) Ma vie se concentre autour du théâtre maintenant, et ma prémière mise en scène (que j'ai écrit aussi) a eu sa prémière la sémaine dérnière... C'est un dystopie. Sinon, je suis en train de chercher un appart pour l'été car je ne veux plus vivre chez mes parents !

Ja, kuten jo kirjoittelin edellisessä päivityksessä, elämässä on ollut aika lailla asioita viime aikoina. Niitä on täytynyt vihan saattelemana karsia pois, koska energia ei yksinkertaisesti enää riitä. Tuntuu kuin pettäisin kaikki muut ihmiset niin tehdessäni, mutta olosuhteiden pakosta se on nyt kestettävä. 

 Toivoa alkaa kuitenkin jo tässä vaiheessa olla. Tarvitaan vain rauhaa, aikaa ja määrätietoisuutta, yksinäisyyttäkin jossain määrin. Jos pärjään elämäni kanssa kesän yli, niin voin taas syksyllä aloittaa puhtaalta pöydältä monellakin tasolla.

Joskus on lähdettävä

Joskus tuntuu siltä, ettei elämääni mahdukaan kaikkea, mitä yritän siihen sisällyttää. Miljoonat pienet asiat, jotka tulee hoitaa, vain kasaantuvat ja kasaantuvat kunnes aika ja energia eivät yksinkertaisesti enää riitä.

Useimmat näistä liittyvät teatteriin, mutta myös opiskeluun, autokouluun, talouteen ja kaikkeen muuhun. Ja aina, kun tarjoutuu tilaisuus sitoutua vielä johonkin uuteen hommaan, otan sen tietenkin innolla vastaan. Kuinkas muutenkaan.

Motivaatio on kuitenkin jossain määrin vielä tallessa, joten välitöntä hätää ei ole. Tiesin jo hyvissä ajoin etukäteen, että tämä kevät tulee olemaan erittäin kiireistä aikaa. Valinta oli suurimmilta osin tietoinen. Aikataulujen organisointi on arvokas taito, jota minulla ei ole koskaan ollut. Se onkin yksi lukuisista kehitystavoitteista...

Intensiivinen katse:

Ehkä en osaa priorisoida tai ajatella oikein?

No, päästäkseni hetkeksi pois hyvin kiireisestä ja jopa ahdistavasta nykytilanteesta, päätin (aika lyhyellä varoitusajalla) lähteä katsomaan, miltä tulevaisuus saattaisi näyttää. 

Kuten viime kirjoituksessa mainitsinkin, olen onnistunut hankkimaan jo yhden mahdollisen yliopistopaikan ensi vuodelle. Minut hyväksyttiin siis Cardiffin yliopistoon Walesiin opiskelemaan ohjelmassa "Journalism, Media and Cultural Studies", joka on hyvinkin pitkälti samoilla linjoilla nykyisten Avoimen Yliopiston opintojeni kanssa. 

Cardiffista tuli kutsu käydä tutustumassa yliopistoon, joten käytin tilaisuuden hyväkseni muutaman päivän kaupunkiloman merkeissä. Paikalle hankkiutuminen kesti suhteellisen kauan, koska se piti tehdä viidellä eri kulkuvälineellä, mutta en katunut päätöstä hetkeäkään. 

Koulu ja opinto-ohjelma olivat juuri sitä, mitä uskalsin toivoa, ja sen lisäksi kaupunki oli kokonaisuudessaan mahtava. Ehdin viettää siellä vain pari päivää, mutta nuo päivät ovat ensiarvoisen tärkeitä etenkin siitä syystä, että opiskelupaikan valinta useaksi vuodeksi on sen verran suuri päätös ettei sitä välttämättä uskaltaisi tehdä käymättä kertaakaan paikan päällä. Ainakin itse olen päätösten tekijänä sen verran impulsiivinen, etten kykene siihen pelkästään kirjallisten faktojen perusteella, vaan tarvitsen kokonaisvaltaisemman kokemuksen siitä, mihin olen lähtemässä. 

Onneksi on vielä muutamia kuukausia aikaa ja vaihtoehtoja jäljellä. Yksi niistä on nyt katsottu ja todettu erittäin potentiaaliseksi. Saa nähdä vaikka loppupeleissä päättäisinkin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani matkailupummiksi ryhtymisestä ja jättää opiskelumahdollisuudet kokonaan käyttämättä. On ne sait jamais!

En muuten ikinä ole kokenut yhtä nopeita ja radikaaleja säätilamuutoksia kuin Walesissa. Saman päivän aikana oli vuorotellen auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta, kaatosadetta, rakeita sekä niin kova tuuli, ettei sateenvarjoilla ollut mitään mahdollisuuksia sitä vastaan. Oli ihan hauskaa.

Minkäänlaista yhteenvetoa reissusta tai muustakaan elämästä on jokseenkin hankala tehdä. Sen verran voin sanoa, että ainakaan en enää pelkää jääväni (jälleen) ensi syksynä toimittamaan tyhjää. 

Pursuit

Hei. 

Hi.

Salut.

Haluan taas pitkästä aikaa jatkaa juttujeni ja kuvieni jakamista täällä blogissa. Paljon on tapahtunut sitten viime kerran. 

J'ai decidé de continuer cet blog, partager mes pensées et photos. Beaucoup á changé depuis la dérnière fois, mais là je suis assez heureuse. J'habite en Finlande et je fais beaucoup du théâtre! Je vais commencer les études à l'université l'année prochaine, peut-être en France ou en Angleterre. Quelque part. Donc ca se passe plutôt bien.

Kuinka ollakaan, olen myös alkanut jälleen valokuvata ja piirtää. Nuo asiat olivat ennen tärkeitä mutta jäivät syksyn kuluessa pois.

Nyt kun pysähtyy ajattelemaan, niin viime kuukaudet ovat olleet ehkä elämäni tapahtumarikkainta aikaa. Kun saavuin Suomeen lokakuussa, minulla ei ollut mitään: ei opiskelupaikkaa, ei työpaikkaa, ei harrastuksia... Ei edes omia tavaroita.

Nyt käyn joka päivä töissä, olen saanut ensi vuodelle opiskelupaikan ja olen mukana viidessä eri teatteriproduktiossa niin näyttelijänä, ohjaajana kuin käsikirjoittajanakin. Teatterin tekeminen on mahtavaa, varsinkin kun pääsee tekemään monipuolisesti juttuja sen kaikilla osa-alueilla!

Belgium

Here are most of my photos from Belgium. Living there was a significant part of my life, but it's now over.