lauantai 29. syyskuuta 2012

1/11

Kuukausi mennyt. Ei tunnu siltä. Ihan kun pari päivää sitte olisin viettäny ekaa aamua täällä, järkyttyen kahvinjuontiastioista. Toisaalta, ihan kun olisin asunu täällä aina. Toivon ettei koko vuosi mee näin nopeesti, on ollu rehellisesti sanottuna ihan mahtava kuukausi. Tultiin just hostisän kanssa syömästä, väsyttää. Alotin teatterin, en varmaan oo maininnu sitä vielä. Se on mahtavaa, kun pääsee heittäytymään taas mukaan siihen maailmaan. Ja lisäksi, ymmärrän mitä ohjaaja sanoo, joka oli suurin huolenaihe harrastuksia miettiessä. Meillä on tosi mukava ohjaaja joka puhuu kaikille hitaasti nykyään niin että mä ymmärrän sitä. Meillä oli ruokalassa eilen juuston leikkaajia.



maanantai 17. syyskuuta 2012

Raunioita ja rakkaudentunnustuksia

Terve taas! Ajattelin kertoa mun viikonlopusta joka oli tosi kiva! Nyt on maanantai, se ärsyttää. Koulu loppu onneks, mulla oli sitä kaheksasta kuuteen. 

Perjantaina me oltiin bilettämässä hostvanhempien kavereiden luona! Oli tosi kivaa, lauloin kaikkia jänniä suomalaisia biisejä, heh heh : D Niillä oli hienoin kämppä ikinä! Ei ollu kameraa mukana ja ärsytti mutta otan kuvia kun mennään uudestaan käymään. Kyllä isä, siellä oli led-valoja. Paljon. Ja kyllä, ne vaihtoivat väriä.

Lauantaina ei ollu oikeen mitään tekemistä kun hostäiti meni manikyyriin ja hostisä nukku sohvalla. Mun ainoo hyvä kaveri Nicola oli jossain ihme perhejuhlissa joten lähdin ulos. Löysin jonkun siistin linnamaisen rakennuksen keskustasta jonka portti oli auki.


Epinalin lippu



Kaupunki on paljon pienempi kun Jyväskylä, ja toi kirkko on ehkä kolme kertaa isompi ku meidän kaupunginkirkko. Toi on ihan keskustassa.


Mun huoneen ovi.



Sen jälkeen mä löysin jonkun tosi siistin tapahtuman jossa oli kaikkia järjestöjä, mm. sokeiden ja liikuntavammaisten. Kokeilin yläpuolella olevassa kuvassa näkyvää KÄSIPOLKUPYÖRÄÄ. Oli ihan törkeen siisti, aika vaikee ajaa! Mutta siinä siis heilutellaan käsillä tollasia ihmeen vipuja niin että pyörätuolipotilaatkin pystyy ajamaan sillä. Osallistuin myös sellaseen juttuun jossa sun silmät sidotaan ja pitää kävellä sokeiden kepin kanssa korttelin ympäri. Oo siinä sitten sokkona jonkun tosi nopeeta ja epäselvää ranskaa puhuvan mummon kanssa suunnistamassa ihan vieraassa kaupungissa : D 


Pääsin kokeilemaan myös tandempyöräilyä kaupungin ympäri! Toi oli oikeesti sairaan kivaa, aluks vähän vaikeeta pysyä pystyssä mutta kyllä se siitä. Ja mun edessä oleva tyyppi oli tollanen jäätävä ammattipyöräilijä niin mä vaan lähinnä kattelin maisemia ; )) heh heh. Mutta kannatti mennä juttelemaan noille! Ne rupes mainostamaan toisilleen heti että löysi suomalaisen ja otti mut mukaan pyöräilemään ja kaikkeen : )





Sarjassamme epäterveelliset addiktiot: Monoprixin jäätee 70 senttiä pullo.


Tehtiin hostäidin kanssa keitettyä lunta! Se on tosi hyvä ranskalainen jälkkäri, teen sitä teille kaikille kun tuun Suomeen !







Sunnuntaina menin Nicolan ja sen hostvanhempien kanssa kattomaan tollasta keskiaikasta linnaa. Maan päällä oli vaan raunioita mutta maan alla oli varmaan kilometrikaupalla säilyneitä käytäviä ja huoneita ja vaikka mitä, ihan hirveesti ansoja ettei viholliset pääse sisään! Aika nerokkaita muuten. Ja jopa ymmärsin kun se opas selitti noista! 





Joo, huomasin mun ilmeen tossa kuvassa. 







Sen jälkeen mentiin meille ja tehtiin synttärikakku mun naapurille/tulevalle hostisälle/apteekkarille/klubin presidentille. Tulos oli... jännähkö, kuten kuvasta näkyy. Arvatkaa miten paljon me naurettiin tolle... 


Kaunis ystäväni keksi kuitenkin suunnitelman jolla sen sai vähän siedettävämmän näköiseksi... Kai. Mutta se oli hyvää!




Ja tänään sitten kouluun. Jes. Heti aamusta kaks tuntia matematiikkaa. Josta tajuan... Öö, aiheen just ja just? Mulla oli tosiaan koulua sen kaheksasta iltakuuteen. Ja uutta sinänsä, iltapäivällä oli KAKSI tuntia ainetta jota mulla ei oo ollu ennen, ja niiden kahden tunnin aikana ei selvinnyt edes että mikä sen oppiaineen idea on. Tai siis että mitä siellä opiskellaan. Tai siis että mikä ihme se on se aine... No joo, tuli observoitua suhteellisen tarkasti ikkunasta näkyvä viereinen talo ja sen piha. 

Vikat tunnit oli kuvista. Huhhuh. Ensinnäkin, Ranskassa kuvis on aina lukujärjestyksen ulkopuolinen, "ylimääräinen" oppiaine. Ei siis kovin suosittu. Toisekseen, sen vuosibudjetti vaikuttaa olevan kolmen euron luokkaa. Kolmanneksi... No, muut oppilaat. Meillä on nyt ollu yhteensä neljä tuntia kuvista, ne muut ei oo saanu aikaseks juuri mitään. Luonnoksia ja jotain ihme suunnittelua... Kun taas minä maalasin ja piirsin kaksi A3 -taulua. Ei siinä muuten mitään, mutta mä oon siellä tunnilla kirjaimellisesti nähtävyys! Ne kaikki kerääntyy mun ympärille tuijottamaan kun piirrän! Ilmeisesti mun työt on niiden mielestä hienoja. Tai niin ne sanoo. Mutta vähän tulee eläintarhafiilis, ne keskustelee keskenään siitä miten mä maalaan tai piirrän ja miten hieno se työ on... Ja tänään yhestä pari vuotta nuoremmasta tytöstä tuli kuulemma mun fani, se julisti kovaan ääneen luokassa "I LOVE YOU!".




sunnuntai 16. syyskuuta 2012

On niin helppo olla onnellinen

Tänään oli harvinaisen ihana päivä. Olemassaolon sietämätön keveys. Kun lataan kuvat koneelle, kerron mitä tein. En kuitenkaan mitään kovin erikoista : ) Välillä ihan nauroin ääneen! "ilman syytä".

perjantai 14. syyskuuta 2012

se tunne kun...

...hostisä nukkuu tossa viereisellä sohvalla, tv on täysillä. Välillä se herää ja kysyn miks se nukkuu tässä, se vastaa jotain ja alkaa taas nukkua siinä sohvalla.

...hostäiti kaivaa avaimet aina ihan sairaan aikasin esille kun ollaan menossa kotiin ja pitää niitä kädessä valmiina avaamaan oven n. 3 korttelin matkan.

...unohdat että talossa on varashälyttimet jotka pitää sulkea avaimessa olevalla kaukosäätimellä ennen oven avaamista. Avaat oven ja hälytys menee päälle, saat sen suljettua avaimella mutta laitteisto jatkaa outoa piippailua vähän aikaa. Hostisä tulee kotiin ja selviää että järjestelmä soittaa sille aina kun hälytys menee päälle niin että se voi soittaa tänne poliisit. No, se arvas että se olin minä joten se ei soittanu poliisia tänne.

...joku aikuinen teitittelee, se on ihan sairaan outoa enkä tiedä miks ne sanoo niin.

...joka toinen sana on "chose" (asia) koska et osaa tarpeeks ranskaa selittääkses kunnolla.

...ilme joka tunnilla koulussa on:




Vaihteeksi sekalaisia asioita


No niin. Kuten huomaatte, minulla on täällä jo elämä: postaan internetiin kuvia ihottumasta. Tältä näytti IHAN koko iho pari päivää (paitsi paljon punasempi pari tuntia kuvan oton jälkeen). Naapuri vei lääkäriin jonka odotushuoneessa oli pari vanhaa naista kovaan ääneen päivittelemässä että eikö toi satu jne... Ja missasin Rotaryn kokouksen toista viikkoa putkeen. Nukuin pari päivää... Nyt menee paremmin, toivottavasti pääsen seuraavaan kokoukseen!







Ostin täältä ihan ekoina päivinä noi.








Crêpes hostäidin kanssa!









Näkymiä olkkarin ikkunasta.






Me syötiin näitä.






Lauran muistiinpanot yheltä 60min oppitunnilta. Koulu on ihan järkyttävää täällä, jopa 10 tunnin päiviä jotka koostuu oppitunneista joilla opettaja selittää ja oppilaat kirjottaa ylös kaiken mitä se sanoo. Ei mitään tilaa omalle ajattelulle. Mulla on ihan sairaan tylsää, joskus ymmärrän just ja just mistä on kyse, ja kirjotan muutamilla sanoilla ylös mitä saan selvää, mutta yleensä en tajua muilla kun enkuntunneilla mitään. Kirjottelen välillä kaikkea outoa suomeks niin että en vaikuta ihan niin laiskalta...




Laura ja Mathylde




Näyte mun matematiikan muistiinpanoista.




Hirvein asia ikinä: taulut pyyhitään tällä, eli käytännössä liitypölyllä. Seuraavasta kuvasta näkee minkälaisiks ne jää. Eikö ihmiset tiedä mikä on sieni -.- Ja tota pölyä on ihan kaikkialla. 










Nyt kun pääsin valittamisen makuun, niin hyi. Eilen ensimmäistä kertaa mua ärsytti olla täällä, oli liikkaa. Ensinnäkin jouduin käyttämään koulun lainaamia lenkkareita (kuvassa, hajusta päätellen ei varmaan sisällä yhtään jalkasientä tai muita vastaavia sairauksia) koska en ymmärtäny että e.p.s. tarkottaa liikuntaa. Toisekseen, meidän opettaja on aivan jäätävä muija. Ihan hirvee orjapiiskuri. Joudun olemaan vuoden sen tunneilla enkä tajuu sen puheestakaan yhtään, paitsi että se on ilkee. Ja seuraavat 3-4 kuukautta meillä on aiheena: juoksu! Asfaltilla! 30 minuuttia PUTKEEN kerralla. Just mun juttu, tiedätte kuinka urheilullinen olen! En kestääh. Oikeesti, me vaan juostaan ympyrää asfalttikentällä puol tuntia.







Koulun alueella ei saa polttaa, joten kaikilla mahdollisilla tauoilla ihmiset kerääntyy tänne portin ulkopuolelle viettämään aikaa. 


No mutta muuten. Kävin tänään kirjastossa jonkun kurssin ryhmän kanssa, en jaksa olla sen kurssin tunneilla koska en tajuu mitään(ihanku muualla tajuisin), mutta se opettaja sano että voin silti mennä niiden kanssa kaikille vierailuille niin tutustun kaupunkiin! Ekana oli vuorossa kirjasto, se oli tosi uus ja jäätävän kokonen mutta järjestelmä vaikutti ihan oudolta, lainaaminen kai maksaa? En oikein tajunnu mutta jotain ihme hinnastoja siellä oli. Mun hostäiti tuntee kaikki mun koulusta ja ilmeisesti se mainostaa niille opettajille että ymmärrän ranskaa. Joo, ymmärrän hostäidin puhetta erittäin hyvin koska se osaa puhua hitaasti ja selvästi meille ulkomaalaisille, mutta muut opettajat... joo. Melkein tajuan tosiaan puheenaiheen, siihen se melkeen jää. Tuhlaan vaan muiden aikaa jos pyydän selittämään hitaammin, yleensä kuljen lauman mukana ja esitän että tiedän mitä teen. Niiden kavereiden, jotka on tottunu puhumaan mulle, puhetta ymmärtää. Uusille tuttavuuksille(joita onneksi löytyy!) pitää alussa selittää että en tajua ihan normaalilla puhenopeudella kerrottuja asioita ; )