Marrons chauds

This time in english so all my dear friends who don't speak the language of the gods can understand too. Time is going extremely fast. Today I've been three months in France. Three. And I will be here.. some 7 or 8 months more. But it feels like I came here a week ago. On the other hand, as I was thinking with Nicola yesterday, it's even hard to remember some things that happened in the beginning of the schoolyear. 

Life has "normalized" a lot since september. I have routines, friends, habits, not everything I experience is new anymore. I think I have a life here by now. And I like it. I know the city a bit and can go around by myself, I know the school and its strict rules, the written and unwritten ones. In the evening, when I walk my daily route to my hosts' house, I really feel like arriving home. And when waking up for school early the next morning, it's just as annoying as anywhere... But luckily I have good friends there, never passing the breaks or having lunch alone. 

These three months have been full of amazing experiences, and I know that the rest of my exchange will provide more. I will profite the time here as well as I can, even while it's passing by with the speed of light. My hostmom told me that according to her experience with exchange students, it will go even faster after january. Not looking forward to realizing that it's all over. I don't have to think about that yet. For now I just try learn as much as possible, follow the lessons in school and discover everything this country has to offer. 

Followed by some pictures from Nancy, taken last week.

I can finally rest in peace now I've seen a white peacock.

Place Stanislas

In the train

Suomea

Mulla oli viime lauantaina partio, ja kokouksessa mietittiin lasten kanssa että mitä tän vuoden aikana tehtäis. Pienissä ryhmissä mietittiin ehdotuksia, ja mun ryhmäläiset keksi tietenkin kaikkea kivaa kuten: "opetellaan suomea!"

Sanoin että se on aika vaikea kieli, mutta opetin kuitenkin "moi" ja "moi moi!".

Enkös noita saanut sitten koko kolmetuntisen kokouksen ajan kuulla kaikkien lasten suusta... Moi! Moimoi! Moi! Moimoimoimoimoi!

Nämä kyseiset sanat osaa myös moni muu kaveri, suurin osa koulukavereista tervehtii suomeksi jo ihan luonnostaan. Sitten on vähän erikoisempia tapauksia, kuten sanakirjaa joskus syksyllä tutkiskellut johtajakaveri, joka toistelee koko ajan "ERIKOISLÄÄKÄRI" kummallisella Lounais-Suomen murteella. Ja paras luokkakaverini Elise huutaa tämän tästä koulussa "VERILÖYLY! VERILÖYLY!".

Ja sitten toinen partiokaveri, joka valmistaa työkseen Suomeen lähetettäviä VR:n junia, osaa sanan vaunu. Kiitin häntä upeasti etenkin talvella toimivista junista.


Ihan hienoa että ihmiset näkevät vaivaa ja opiskelevat kaunista kieltämme.

Fazerin sinisen lähettämiskehotus edelleen voimassa.

asunto

Me käytiin uudestaan siinä hienossa asunnossa josta kerroin, tässä kuvia sieltä.

Väriä vaihtavat ledivalot katossa. 

Naamiotuoli!

Kerrostalon hissin ovi aukeaa suoraan asuntoon, ja hissiltä keittiöön on valot lattiassa.

takka

Leo, mitä TE käsittelette enkussa?

Tuli vaan tämän päivän tunnilla mieleen että onko näin kivoja aiheita muuallakin maailmassa ; )

vacances

Jos nyt saisin vihdoin aikaseks kirjottaa tänne kun jopa hostisä on alkanu valittaa ettei oo näkyny uusia kuvia. Mulla on lomalta niin paljon kuvia ja kerrottavaa että oon lykänny sitä eteenpäin, ja tuntuu että en voi mitään muutakaan kirjottaa ennen kun kerron mitä tein lomalla.

Joten. Menin siis koko kahden viikon loman ajaksi toiseen perheeseen, joka asuu pienessä kylässä vähän alle tunnin ajomatkan päässä. En tuntenu kyseistä perhettä ollenkaan, olin tavannu ne kerran ja ne kerto harrastavansa paljon urheilua joten pääsisin mukaan uimaan, pyöräilemään, juoksemaan, kävelemään ja niin edespäin... tiedätte varmaan miten paljon rakastan urheilua joten olin oikein innoissani kun pääsin kauas kaikista kavereista tämän mielenkiintoisen perheen luokse koko loman ajaksi. Miksikö menin sinne? En oo ihan varma, mutta jotain tekemistä sillä on sen kanssa, että tämän perheen tytär on parhaillaan vaihdossa saman Rotaryklubin kautta jonka kanssa oon täällä. Onneksi perheen toinen tytär, 20-vuotias Michelle, oli ekan viikon kotona ja meistä tuli hyviä kavereita sen kanssa.

Loppujen lopuksi ei ollut ihan niin kauheeta mennä sinne, en edes urheillu paljoa. Käveltiin kyllä muutama kerta paikkoja ympäri ja tuli otettua kuvia, ja käytiin uimahallissa mutta aika meni enimmäkseen saunassa. Ekaa kertaa saunaan moneen kuukauteen! Ja mikä järkytys. Saunan ulkopuolella on jäätävän kokoken taulu "miten saunotaan" sisältäen ohjeita siitä, montako minuuttia kerralla ja minkä tasoisilla lauteilla mihinkin aikaan pitää olla, missä välissä peseytyä jne... Veden heitto kiukaalle on lisäksi ankarasti kiellettyä. Kaikkien mielestä tämä vaikutti täysin normaalilta, koska muuten paikasta menisi ilmeisesti sähköt. Joten saunassa täytyy ainoastaan istua kuivassa ilmassa. Ja saunan jälkeen on tottakai mentävä erikseen varattuun lepohuoneeseen makaamaan 20 minuutiksi, jotta emme saa mitään vakavia oireita. No, kokemus sinänsä. Ulkomailla ei siis osata saunoa.

Selitän loput asioista kuvien avulla.

Tällainen pienehkö casino löytyy pikkukylän viereisestä vielä pienemmästä kylästä. Kuvitelkaa sama esim. Petäjävedelle...

Sniikattiin Bertrandin (ylemmässä kuvassa) kanssa 20-lukulaisen hotellin vanhaan teatteriin.

Vittelin logo.

Pienehkö hotelli. Yksi viidestä kylän hotellista.

Täälläkin alkoi syksy...

Michelle

Löysin ihan suomalaisen maiseman!

Tapasin söpöimmän lapsen ikinä ja oli pakko ottaa kuva. Aaw.

Me mentiin sellaseen ihme museoon jossa oli vanhoja kunto/terapialaitteita joita sai kokeilla. Tosi outoja. Ylemmässä kuvassa on nilkan pyörittämiseen tarkoitettu vehje, vivusta pitää siis kääntää niin se pyörittää sun jalkaa... Erittäin tärkeä.

Tää oli ehdottomasti oudoin. Siinä sut kiinnitetään tollaseen pelottavaan laitteeseen ja se pyörittää sua sähkövoimalla, MIKSI???

Ja pelottava arkku joka valaisee sua sinisillä valoilla. Sana sauna mainittiin tämän yhteydessä, ei ihan tuu mieleen...

Me mentiin Metzin Pompidou -keskukseen! Ihan mahtava paikka!

Siellä oli näyttely ilman valoja, jossa kävijöille jaettiin ovella taskulamput joiden avulla piti kattoa valokuvia. Se oli tosi jännä idea, varsinkin kun kuvat oli loistavia! 

Parhaita uuniomenoita!

Pääsin tekemään akvarellitöitä sellasen kivan taiteilijanaisen luokse! Ihanaa päästä maalaamaan...

Tässä yksityiskohta mun maalaamasta työstä, siinä on myös kasvot mutta valitettavasti kyseinen teos on nyt Belgiassa enkä ehtiny ottaa kuvaa kokonaisuudesta...

Ranskassa on tapana lähettää kukkia.

Pelasin scrabblea ranskaksi!

Meritähtivauva!

Tässä ihmeellinen vapaustorni. 

Käytiin Nancyssa ja pääsin näkemään muita vaihtareita juhlien merkeissä.

Toiset juhlat...

...ja kolmannet juhlat, edelleen samana iltana.

Merci toi.

Et MERQUI famille Trarbach-Doyon, Bertrand, Renée et Michelle! C'etait magnifique! Et je reviens!