Raunioita ja rakkaudentunnustuksia

Terve taas! Ajattelin kertoa mun viikonlopusta joka oli tosi kiva! Nyt on maanantai, se ärsyttää. Koulu loppu onneks, mulla oli sitä kaheksasta kuuteen. 

Perjantaina me oltiin bilettämässä hostvanhempien kavereiden luona! Oli tosi kivaa, lauloin kaikkia jänniä suomalaisia biisejä, heh heh : D Niillä oli hienoin kämppä ikinä! Ei ollu kameraa mukana ja ärsytti mutta otan kuvia kun mennään uudestaan käymään. Kyllä isä, siellä oli led-valoja. Paljon. Ja kyllä, ne vaihtoivat väriä.

Lauantaina ei ollu oikeen mitään tekemistä kun hostäiti meni manikyyriin ja hostisä nukku sohvalla. Mun ainoo hyvä kaveri Nicola oli jossain ihme perhejuhlissa joten lähdin ulos. Löysin jonkun siistin linnamaisen rakennuksen keskustasta jonka portti oli auki.

Epinalin lippu

Kaupunki on paljon pienempi kun Jyväskylä, ja toi kirkko on ehkä kolme kertaa isompi ku meidän kaupunginkirkko. Toi on ihan keskustassa.

Mun huoneen ovi.

Sen jälkeen mä löysin jonkun tosi siistin tapahtuman jossa oli kaikkia järjestöjä, mm. sokeiden ja liikuntavammaisten. Kokeilin yläpuolella olevassa kuvassa näkyvää KÄSIPOLKUPYÖRÄÄ. Oli ihan törkeen siisti, aika vaikee ajaa! Mutta siinä siis heilutellaan käsillä tollasia ihmeen vipuja niin että pyörätuolipotilaatkin pystyy ajamaan sillä. Osallistuin myös sellaseen juttuun jossa sun silmät sidotaan ja pitää kävellä sokeiden kepin kanssa korttelin ympäri. Oo siinä sitten sokkona jonkun tosi nopeeta ja epäselvää ranskaa puhuvan mummon kanssa suunnistamassa ihan vieraassa kaupungissa : D 

Pääsin kokeilemaan myös tandempyöräilyä kaupungin ympäri! Toi oli oikeesti sairaan kivaa, aluks vähän vaikeeta pysyä pystyssä mutta kyllä se siitä. Ja mun edessä oleva tyyppi oli tollanen jäätävä ammattipyöräilijä niin mä vaan lähinnä kattelin maisemia ; )) heh heh. Mutta kannatti mennä juttelemaan noille! Ne rupes mainostamaan toisilleen heti että löysi suomalaisen ja otti mut mukaan pyöräilemään ja kaikkeen : )

Sarjassamme epäterveelliset addiktiot: Monoprixin jäätee 70 senttiä pullo.

Tehtiin hostäidin kanssa keitettyä lunta! Se on tosi hyvä ranskalainen jälkkäri, teen sitä teille kaikille kun tuun Suomeen !

Sunnuntaina menin Nicolan ja sen hostvanhempien kanssa kattomaan tollasta keskiaikasta linnaa. Maan päällä oli vaan raunioita mutta maan alla oli varmaan kilometrikaupalla säilyneitä käytäviä ja huoneita ja vaikka mitä, ihan hirveesti ansoja ettei viholliset pääse sisään! Aika nerokkaita muuten. Ja jopa ymmärsin kun se opas selitti noista! 

Joo, huomasin mun ilmeen tossa kuvassa. 

Sen jälkeen mentiin meille ja tehtiin synttärikakku mun naapurille/tulevalle hostisälle/apteekkarille/klubin presidentille. Tulos oli... jännähkö, kuten kuvasta näkyy. Arvatkaa miten paljon me naurettiin tolle... 

Kaunis ystäväni keksi kuitenkin suunnitelman jolla sen sai vähän siedettävämmän näköiseksi... Kai. Mutta se oli hyvää!

Ja tänään sitten kouluun. Jes. Heti aamusta kaks tuntia matematiikkaa. Josta tajuan... Öö, aiheen just ja just? Mulla oli tosiaan koulua sen kaheksasta iltakuuteen. Ja uutta sinänsä, iltapäivällä oli KAKSI tuntia ainetta jota mulla ei oo ollu ennen, ja niiden kahden tunnin aikana ei selvinnyt edes että mikä sen oppiaineen idea on. Tai siis että mitä siellä opiskellaan. Tai siis että mikä ihme se on se aine... No joo, tuli observoitua suhteellisen tarkasti ikkunasta näkyvä viereinen talo ja sen piha. 

Vikat tunnit oli kuvista. Huhhuh. Ensinnäkin, Ranskassa kuvis on aina lukujärjestyksen ulkopuolinen, "ylimääräinen" oppiaine. Ei siis kovin suosittu. Toisekseen, sen vuosibudjetti vaikuttaa olevan kolmen euron luokkaa. Kolmanneksi... No, muut oppilaat. Meillä on nyt ollu yhteensä neljä tuntia kuvista, ne muut ei oo saanu aikaseks juuri mitään. Luonnoksia ja jotain ihme suunnittelua... Kun taas minä maalasin ja piirsin kaksi A3 -taulua. Ei siinä muuten mitään, mutta mä oon siellä tunnilla kirjaimellisesti nähtävyys! Ne kaikki kerääntyy mun ympärille tuijottamaan kun piirrän! Ilmeisesti mun työt on niiden mielestä hienoja. Tai niin ne sanoo. Mutta vähän tulee eläintarhafiilis, ne keskustelee keskenään siitä miten mä maalaan tai piirrän ja miten hieno se työ on... Ja tänään yhestä pari vuotta nuoremmasta tytöstä tuli kuulemma mun fani, se julisti kovaan ääneen luokassa "I LOVE YOU!".